26.9.2012

Syyte Keski-Suomen käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle ja B:lle rangaistusta syytekohdassa 9 törkeästä pahoinpitelystä. Syytteen mukaan A ja B olivat 26.8.2011 yöllä yhdessä ja yhteistuumin tehneet kadulla ruumiillista väkivaltaa X:lle. Vastaajat olivat yhdessä lähteneet heidän ohitseen kadulla kulkeneen heille entuudestaan tuntemattoman asianomistajan perään ja toinen vastaajista oli ottanut kääntöveitsen käteensä. X oli perääntynyt takaperin vastaajien edellä, nostanut kätensä ”antautumisen” merkiksi ylös, jolloin A oli lyönyt X:ää nyrkillä päähän siten, että X oli pudonnut maahan polvilleen. X:n ollessa nousemassa ylös B oli potkaissut X:ää voimakkaasti ylävartaloon kyljen kohdalle ja A oli lyönyt X:ää nyrkillä voimakkaasti leukaan siten, että X oli iskusta jäykistynyt ja kaatunut väkivallan seurauksena selälleen katuun ja lyönyt takaraivonsa, johon oli tullut vertavuotava haava. X oli välittömästi menettänyt tajuntansa.

Syytteessä todettiin, että pahoinpitelystä X:lle oli aiheutunut ylähuulen sisäpinnalle haava ja takaraivolle ruhjehaavat sekä kalloon useita murtumalinjoja, kovakalvon- ja lukinkalvonalainen traumaattinen verenvuoto ja aivokudoksen ruhjemuutoksia. Aivopaineen nousemisen johdosta X:lle oli jouduttu tekemään laaja kallonluun poistoleikkaus. X oli ollut vammat saadessaan ja sen jälkeen välittömässä hengenvaarassa. Pahoinpitelyssä oli aiheutettu vaikea ruumiinvamma ja hengenvaarallinen tila. Pahoinpitely oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

X yhtyi syyttäjän rangaistusvaatimukseen.

Lisäksi syyttäjä vaati A:lle ja B:lle rangaistusta syytekohdassa 3 yhdessä tehdystä pahoinpitelyn yrityksestä ja syytekohdassa 4 yhdessä tehdyistä kahdesta pahoinpitelystä, A:lle rangaistusta syytekohdassa 1 vaarallisen esineen hallussapidosta sekä syytekohdissa 2 ja 8 toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen tai aineen hallussapidosta ja syytekohdassa 6 ampuma-aserikoksesta sekä B:lle rangaistusta syytekohdissa 5 ja 8 toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen tai aineen hallussapidosta.

Vastaajien vastaus törkeän pahoinpitelyn osalta

A myönsi kerran lyöneensä X:ää, mutta kiisti toimineensa yhdessä B:n kanssa.

B kiisti lyöneensä tai potkaisseensa X:ää ja kiisti toimineensa yhdessä A:n kanssa.

Käräjäoikeuden tuomio 23.11.2011

Käräjäoikeus katsoi asiassa esitetyn näytön perusteella tulleen selvitetyksi, että A ja B olivat menetelleet syytteessä kuvatulla tavalla ja katsoi heidän syyllistyneen syytekohdassa 9 törkeään pahoinpitelyyn.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n törkeästä pahoinpitelystä ja samalla kertaa hänen syykseen luetuista syytekohdan 1 vaarallisen esineen hallussapidosta, syytekohdan 2 toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen tai aineen hallussapidosta, syytekohdan 3 pahoinpitelyn yrityksestä, syytekohdan 6 ampuma-aserikoksesta, syytekohdan 7 laittomasta uhkauksesta ja syytekohdan 8 toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen tai aineen hallussapidosta yhteiseen 2 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Käräjäoikeus tuomitsi B:n törkeästä pahoinpitelystä ja samalla kertaa hänen syykseen syytekohdassa 7 luetusta laittomasta uhkauksesta sekä täytäntöönpannusta aikaisemmasta ehdollisesta vankeudesta yhteiseen 2 vuoden 6 kuukauden 20 päivän vankeusrangaistukseen. B:hen kohdistetut syytteet syytekohdissa 3, 4, 5 ja 8 hylättiin.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Eeva Talves-Lehtinen ja lautamiehet.

Vaasan hovioikeuden päätös 3.4.2012

Valitusten käsittely hovioikeudessa

Syyttäjä valitti hovioikeuteen vaatien A:n osalta, että hänet tuomitaan syytekohdassa 6 rangaistukseen myös käsiaseen hallussapidosta ja B:n osalta, että hänet tuomitaan rangaistukseen käräjäoikeudessa tuomitun lisäksi syytekohdassa 3 pahoinpitelyn yrityksestä. Lisäksi syyttäjä vaati, että rangaistuksia joka tapauksessa korotetaan. A ja B valittivat myös hovioikeuteen. A vaati, että syytteet kohdissa 3, 7 ja 9 hylätään ja että rangaistusta alennetaan. B vaati, että syytteet kohdissa 7 ja 9 hylätään ja että rangaistusta alennetaan.

Syytekohdan 9 asianomistaja X menehtyi pahoinpitelyn seurauksena saamiinsa vammoihin 4.1.2012.

Syyttäjä toimitti 24.2.2012 hovioikeudelle vastauksen A:n ja B:n valituksiin. Syyttäjä esitti vastauksessaan syytteen tarkistuksena uuden syytteen syytekohdan 9 törkeän pahoinpitelyn lisäksi törkeästä kuolemantuottamuksesta (syytekohta 9 a). Uuden syytekohdan 9 a mukaan A ja B olivat törkeällä huolimattomuudellaan aiheuttaneet X:n kuoleman menettelemällä törkeää pahoinpitelyä koskevassa syytekohdassa 9 kuvatulla tavalla. Syytteen mukaan X oli syytekohdassa 9 todettujen vammojen vuoksi ollut 4.1.2012 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka suurimman osan ajasta tajuton ja täysin vuoteeseen avustettava. X:n kuolemaan johtaneiden sairaustilojen sarja oli käynnistynyt hänen saatuaan A:n ja B:n yhdessä 26.8.2011 aiheuttamat vaikeat kallo- ja aivovammat. Ottaen huomioon vastaajien välinpitämätön ja piittaamaton suhtautuminen toisen henkeen ja terveyteen ja teolla toiselle aiheutettu välitön hengenvaara oli huolimattomuutta pidettävä törkeänä ja rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Syyttäjä katsoi, että tarkistetun syytteen käsittely tapahtuu soveliaimmin käräjäoikeudessa.

X:n oikeudenomistajat yhtyivät tarkistetun syytekohdan 9 a osalta syyttäjän täsmennettyyn syytteeseen ja katsoivat, että tarkistetun syytteen käsittely tapahtuu asiassa esitettävät kuolinpesän korvausvaatimuksetkin huomioon ottaen soveliaimmin käräjäoikeudessa.

A ja B katsoivat, että asia tulee kokonaisuudessaan syytekohtien 9 ja 9 a osalta palauttaa käräjäoikeuteen.

Hovioikeuden ratkaisu

Hovioikeus totesi, että X:n valitusajan jälkeen tapahtunut kuolema oli oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 17 §:n 2 momentissa tarkoitettu uusi seikka, jonka perusteella syytettä voitiin hovioikeudessa tarkistaa. Käräjäoikeuden tuomiossa ei ollut myöskään ratkaistu sitä, olivatko vastaajat törkeällä pahoinpitelyllä aiheuttaneet X:n kuoleman, joten syytteen tarkistaminen oli hovioikeudessa mahdollista.

Hovioikeus totesi, että törkeää kuolemantuottamusta koskevan rangaistusvaatimuksen tutkiminen edellyttää vastaajien teon arvioimista tältä osin uudelleen. Huomioon ottaen myös kuolinpesän mahdolliset korvausvaatimukset se tapahtui soveliaimmin käräjäoikeudessa. Hovioikeus palautti asian syyttäjän syytekohdassa 9 a esittämän törkeää kuolemantuottamusta koskevan syytteen osalta käräjäoikeuteen. Hovioikeus totesi, että muilta osin asian käsittely hovioikeudessa jatkuu käräjäoikeudessa tapahtuneen käsittelyn jälkeen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Raija Liljenfeldt, Eija-Liisa Helin ja Markku Mäkynen. Esittelijä Eerika Hirvelä.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Syyttäjä on vaatinut käräjäoikeudessa A:lle ja B:lle rangaistusta syytekohdassa 9 törkeästä pahoinpitelystä. Syytteen mukaan A ja B olivat 26.8.2011 yhdessä tehneet ruumiillista väkivaltaa X:lle siten, että A oli lyönyt X:ää nyrkillä päähän. X:n kaaduttua lyönnin johdosta polvilleen B oli potkaissut nousemassa ollutta X:ää ylävartaloon. A oli tämän jälkeen lyönyt nyrkillä X:ää leukaan siten, että X oli kaatunut selälleen lyöden takaraivonsa katuun. X:lle oli aiheutunut muun muassa kalloon useita murtumalinjoja, kovakalvon- ja lukinkalvonalainen verenvuoto sekä aivokudoksen ruhjemuutoksia. Aivopaineen nousun johdosta X:lle oli jouduttu tekemään laaja kallonluun poistoleikkaus.

2. Käräjäoikeus katsoi 23.11.2011 antamassaan tuomiossa asiassa esitetyn todistelun perusteella näytetyksi, että A ja B olivat pahoinpidelleet syytteessä kuvatulla tavalla X:ää ja että he olivat toimineet yhdessä. Pahoinpitelyssä oli aiheutettu X:lle vaikea ruumiinvamma ja hengenvaarallinen tila. Rikos oli kohdistunut sattumanvaraisesti ohikulkijaan. X:n kimppuun oli hyökätty yhdessä ja tämä oli ollut puolustuskyvytön. Rikos oli tehty myös raa´alla ja julmalla tavalla ja se oli kokonaisuutena arvostellen törkeä. Käräjäoikeus katsoi A:n ja B:n syyllistyneen teollaan törkeään pahoinpitelyyn ja tuomitsi A:n tästä sekä hänen syykseen luetuista muista rikoksista yhteiseen kahden vuoden neljän kuukauden vankeusrangaistukseen ja B:n tästä sekä eräästä toisesta rikoksesta ja samalla kertaa täytäntöönpannusta aikaisemmasta ehdollisesta vankeusrangaistuksesta yhteiseen kahden vuoden kuuden kuukauden kahdenkymmenen päivän vankeusrangaistukseen.

3. Syyttäjä, A ja B valittivat hovioikeuteen. Syyttäjä vaati muun muassa tuomittujen rangaistusten korottamista. A ja B vaativat muun ohella syytteen hylkäämistä syytekohdan 9 osalta. Syyttäjä toimitti 24.2.2012 hovioikeudelle vastauksen A:n ja B:n valituksiin ja samalla ilmoitti tarkistavansa syytettä vaatien A:lle ja B:lle rangaistusta törkeän pahoinpitelyn lisäksi törkeästä kuolemantuottamuksesta (syytekohta 9 a), koska X oli kuollut 4.1.2012. Syyttäjä katsoi, että asia tulee palauttaa törkeää kuolemantuottamusta koskevilta osin käräjäoikeuteen. Muilta osin palauttaminen ei syyttäjän mukaan ollut tarpeen ja hovioikeus voi odottaa käräjäoikeudessa tapahtuvaa käsittelyä. A ja B katsoivat lausumissaan, että koko syytekohta 9 tulee palauttaa käräjäoikeuteen, koska kysymys oli siitä, olivatko vastaajat syyllistyneet ylipäätään kyseiseen tekoon. Hovioikeus on päätöksellään palauttanut asian törkeää kuolemantuottamusta koskevan rangaistusvaatimuksen tutkimisen ja siihen liittyvien mahdollisten korvausvaatimusten tutkimisen osalta käräjäoikeuteen. Hovioikeus on todennut, että muilta osin asian käsittely jatkuu hovioikeudessa käräjäoikeudessa tapahtuneen käsittelyn jälkeen.

4. A:n ja B:n valitusten johdosta asiassa on Korkeimmassa oikeudessa kysymys siitä, tuleeko käräjäoikeuteen käsiteltäväksi palauttaa myös törkeää pahoinpitelyä koskeva syytekohta.

Palauttamisratkaisun laajuutta koskeva harkinta

5. Syytekohtaa 9 koskevan pahoinpitelyrikoksen asianomistaja X on kuollut 4.1.2012 eli muutoksenhaun ollessa vireillä hovioikeudessa. Kuten Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2008:6 ilmenee, syyttäjä on voinut tarkistaa syytettään hovioikeudessa, koska tarkistetussakin syytteessä on ollut kysymys samasta konkreettisesta tapahtumasta, jota ei lainvoimaisen tuomion jälkeen voida saattaa uudelleen tuomioistuimen arvioitavaksi.

6. Korkein oikeus toteaa, että jutun palauttamisesta ei ole laissa erillisiä säännöksiä ja että palauttaminen sekä sitä koskevat oikeusohjeet perustuvat oikeuskäytäntöön ja oikeuskirjallisuudessa esitettyihin kannanottoihin. Jutun palauttamista koskevassa arvioinnissa voi jutun tarkoituksenmukaista käsittelyä koskevalla harkinnalla olla tilanteen mukaan merkitystä.

7. Kysymyksessä olevassa asiassa valittajina hovioikeudessa ovat syytekohdan 9 osalta olleet sekä syyttäjä että vastaajat. Vastaajat ovat vaatineet törkeää pahoinpitelyä koskevan syytteen hylkäämistä. Syyttäjän esittämän syytteen tarkistuksen mukaan A ja B olivat törkeällä huolimattomuudellaan aiheuttaneet X:n kuoleman menettelemällä törkeää pahoinpitelyä koskevassa syytekohdassa 9 kuvatulla tavalla. X oli törkeässä pahoinpitelyssä aiheutuneiden vammojen vuoksi ollut kuolemaansa saakka suurimman osan ajasta tajuton ja vuoteeseen avustettava. Kuolemaan johtaneiden sairaustilojen sarja oli käynnistynyt hänen saatuaan A:n ja B:n yhdessä 26.8.2011 aiheuttamat vaikeat kallo- ja aivovammat.

8. Törkeässä pahoinpitelyssä ja törkeässä kuolemantuottamuksessa on vastaajien menettelyn osalta kysymys saman historiallisen tapahtumainkulun arvioinnista. Samaa konkreettista tapahtumaa koskevat syytteet saman vastaajan osalta on yleensä käsiteltävä yhdessä. Yhdessä käsittelemistä puoltaa myös yhteisen rangaistuksen tuomitseminen. Syytekohdat 9 ja 9 a koskevat molemmat tekoja, joista on säädetty rangaistukseksi ainoastaan vankeutta. Nämä seikat puoltavat sitä, että käräjäoikeuteen palautettaisiin törkeää kuolemantuottamusta koskevan tarkistetun syytteen lisäksi törkeää pahoinpitelyä koskeva syyte. Törkeää pahoinpitelyä koskevan syytekohdan palauttamista vastaan puhuu puolestaan se, ettei palauttamisperuste suoranaisesti liity tähän syytekohtaan.

9. Jutun osittaista palauttamista koskevassa arvioinnissa tulee ottaa huomioon myös se, että palautettava osa muodostaa sellaisen itsenäisen kokonaisuuden, jonka käsittely ei ole riippuvainen mahdollisesti ylempään oikeusasteeseen jäävästä muusta jutun osasta. Tässä harkinnassa tulee ottaa huomioon myös mahdollisuus syytekohtien erottamiseen ja ratkaisemiseen erikseen. Korkein oikeus onkin ratkaisuissaan KKO 1995:26 ja KKO 1995:135 palauttanut asian käräjäoikeuteen niiden syytekohtien osalta, joihin palauttamista vaatinut peruste liittyi. Sen sijaan niiden syytekohtien osalta, joita palauttamisperuste ei koskenut, asia on käsitelty suoraan Korkeimmassa oikeudessa ja ratkaistu erikseen.

10. Korkein oikeus toteaa, että syyttäjän ja vastaajien valitusten johdosta hovioikeudessa on ollut kysymys syytekohtien 9 ja 9 a lisäksi A:n osalta syytekohdista 3, 6 ja 7 sekä B:n osalta syytekohdista 3 ja 7. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 18 §:n 1 momentin mukaan saman vastaajan tekemiä eri rikoksia tai eri vastaajien tekemää samaa rikosta koskevat syytteet käsitellään yhdessä, jollei niiden erikseen käsittelemistä pidetä soveliaampana. Saman lain 11 luvun 5 §:ssä säädetään, että jos samassa oikeudenkäynnissä käsitellään useampia syytteitä, tuomioistuin voi ratkaista niistä jonkin erikseen, vaikka muiden syytteiden käsittely vielä jatkuu. Samaa vastaajaa koskevat syytteet voidaan kuitenkin ratkaista erikseen vain, jos se on asian käsittelyn kannalta perusteltua.

11. Korkein oikeus toteaa, että palauttamisperuste asiassa liittyy syytekohtaan 9 ja että syytekohdassa 9 a on kysymys samasta konkreettisesta tapahtumasta. Sen sijaan palauttamisperuste ei liity muihin hovioikeudessa vireillä oleviin syytekohtiin. Tässä tapauksessa käräjäoikeuteen palautettavien syytekohtien ja hovioikeudessa vireillä olevien muiden syytekohtien erikseen käsittelemistä voidaan pitää oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 18 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla soveliaana ja niiden ratkaisemista erikseen sanotun lain 11 luvun 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla perusteltuna. Myös nämä seikat puoltavat sitä, että käräjäoikeuteen palautetaan törkeää kuolemantuottamusta koskevan syytteen tarkistuksen lisäksi törkeää pahoinpitelyä koskeva syyte.

Korkeimman oikeuden johtopäätös

12. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että asiassa tulee poistaa käräjäoikeuden tuomio myös syytekohtaa 9 ja tuomittua yhteistä rangaistusta koskevilta osin sekä palauttaa käräjäoikeuteen käsiteltäväksi syytekohdat 9 ja 9 a.

13. Hovioikeudessa vireillä olevien muiden syytekohtien osalta käsittelyä sen sijaan voidaan jatkaa. Hovioikeus voi antaa näiden muiden syytekohtien osalta ratkaisun ja tuomita näistä syytekohdista sekä käräjäoikeuden tuomiolla jo lainvoimaisesti ratkaistuista syytekohdista yhteisen rangaistuksen.

Vangittuna pitäminen

14. A ja B ovat vaatineet, että heidät päästetään vapaaksi. Syyttäjä on vastauksessaan todennut, että vastaajat tulee vapauttaa, jos käräjäoikeuteen palautetaan käsiteltäväksi myös törkeää pahoinpitelyä koskeva syytekohta.

15. A ja B ovat olleet tämän asian johdosta vapautensa menettäneinä 26.8.2011 lukien. Käräjäoikeuteen palautettavat syytekohdat koskevat törkeää pahoinpitelyä ja törkeää kuolemantuottamusta, joten käräjäoikeudessa on uudelleen käsiteltävä törkeää pahoinpitelyä koskeva syyte ja uutena vaatimuksena esitetty syyte törkeästä kuolemantuottamuksesta. Törkeän pahoinpitelyn enimmäisrangaistus on 10 vuotta vankeutta ja törkeän kuolemantuottamuksen enimmäisrangaistus on kuusi vuotta vankeutta. Kysymys on siten vakavista rikoksista.

16. Asian palauttaminen käräjäoikeuteen myös törkeää pahoinpitelyä koskevalta osin aiheuttaa sen, että vangittuna pitäminen ei perustu enää käräjäoikeuden tuomioon ja vangittuna pitämisen edellytykset tulee arvioida palautusratkaisun yhteydessä. Asia ei kuitenkaan tule käräjäoikeudessa vireille uutena asiana, jossa tulisi tehdä uusi vangitsemisvaatimus, vaan kysymys on vireillä olevan asian palauttamisesta. Pakkokeinolain 1 luvun 23 §:n mukaan tuomioistuimen tulee käsittelyn lykkääntyessä viran puolesta tutkia, onko vangittu vastaaja syytä pitää edelleen vangittuna. Vaikka lainkohta koskee ensisijaisesti asian käsittelyä samassa oikeusasteessa, sitä on perusteltua soveltaa myös palautettaessa asiaa ylemmästä tuomioistuimesta alempaan. Ottaen huomioon, että kysymys on törkeää pahoinpitelyä ja törkeää kuolemantuottamusta koskevista rangaistusvaatimuksista, Korkein oikeus määrää pakkokeinolain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 2 c kohdan, 8 §:n 1 momentin ja 23 §:n nojalla A:n ja B:n pidettäväksi edelleen vangittuina. Vangittuna pitämistä ei ole pidettävä pakkokeinolain 1 luvun 26 a §:n nojalla kohtuuttomana. Korkein oikeus toteaa, että vangitsemisen edellytykset voivat tulla pakkokeinolain 1 luvun 22 §:n 1 momentin mukaisesti käräjäoikeuden arvioitavaksi palauttamisen jälkeen.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan seuraavasti.

Keski-Suomen käräjäoikeuden tuomio 23.11.2011 nro 3691 kumotaan A:n ja B:n syyksi syytekohdassa 9 luetun törkeän pahoinpitelyn sekä A:lle ja B:lle tuomittujen yhteisten vankeusrangaistusten osalta.

Asia palautetaan syytekohdan 9 ja syyttäjän hovioikeudessa syytteen tarkistuksena esittämän syytekohdan 9 a osalta Keski-Suomen käräjäoikeuteen, jonka tulee ottaa se ilmoituksetta uudelleen käsiteltäväkseen ja, huomioon ottaen palauttamisen syy, siinä laillisesti menetellä.

A ja B määrätään pidettäväksi edelleen vangittuina siihen saakka, kunnes käräjäoikeus antaa asiassa ratkaisunsa tai asiassa toisin määrätään.

Vaasan hovioikeus voi muiden syytekohtien osalta jatkaa asian käsittelyä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pertti Välimäki, Pasi Aarnio (eri mieltä), Timo Esko, Jorma Rudanko ja Pekka Koponen. Esittelijä Timo Ojala.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Aarnio: Kuten enemmistön perusteluissa todetaan, asian palauttamisesta ei ole erillisiä säännöksiä, vaan palauttamisessa noudatettavat periaatteet ovat muotoutuneet oikeuskäytännössä. Siinä havaittavat periaatteet ovat kuitenkin joustavia niin, että palauttamista harkittaessa voidaan ottaa huomioon myös seikkoja, joilla pyritään asian kannalta tarkoituksenmukaiseen käsittelyyn. Kun kysymys on asian osittaisesta palauttamisesta, on lisäksi otettava huomioon, että palauttaminen voi koskea vain sellaista asian osaa, joka voidaan alemmassa oikeudessa itsenäisesti tutkia ja ratkaista.

Sekä syyttäjä että vastaajat ovat hakeneet muutosta käräjäoikeuden tuomioon 9 kohtaa koskevan törkeän pahoinpitelyn osalta. Syyttäjän hovioikeudessa esittämä uusi syyte törkeästä kuolemantuottamuksesta perustuu lähtökohtaisesti samaan tosiasialliseen vastaajien väitettyyn menettelyyn kuin syyte törkeästä pahoinpitelystä. Asiallisesti syytteet liittyvät toisiinsa niin, että niiden käsittely yhdessä on perusteltua ja eduksi asian selvittämiselle. Toisaalta näistä seikoista huolimatta syytteet on kuitenkin mahdollista käsitellä ja ratkaista myös erikseen.

Totean, että uusi törkeää kuolemantuottamusta koskeva syyte ei ole merkinnyt törkeää pahoinpitelyä koskevan syytteen osalta sellaista muutosta, jonka vuoksi tämän syytteen käsittelyä olisi tullut siirtää. Katson, että hovioikeus olisi voinut ratkaista asian tämän syytteen osalta, vaikka asia törkeää kuolemantuottamusta koskevan syytteen osalta onkin tullut palauttaa.

Hovioikeus ei ole kuitenkaan ratkaissut asiaan törkeään pahoinpitelyä koskevan syytteen osalta. Palauttamisen laajuutta harkittaessa on tässä tilanteessa otettava huomioon, että A ja B ovat kiistäneet syyllistyneensä törkeään pahoinpitelyyn ja vaatineet syytteen hylkäämistä hovioikeudessa. Törkeää kuolemantuottamusta koskevan syytteen ratkaiseminen edellyttää asian selvittämistä myös tältä osin. Tämän vuoksi pidän asian selvittämisen kannalta perusteltuna, että asia myös törkeää pahoinpitelyä koskevan syytteen osalta palautetaan käräjäoikeuteen.

Näillä perusteilla päädyn asian palauttamisen osalta samaan lopputulokseen kuin enemmistö. A:n ja B:n vangittuna pitämisen osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö.